lauantai 21. toukokuuta 2016

Lauantailista vauvaunista ja persoonallisuuspiirteistä

Asukuvien vastapainoksi vähän syvällisempää listaa, jonka pongasin ja käänsin täältä.

Milloin itkit viimeksi ja miksi?
En muista koska olisin silleen kunnolla märsänny, mutta torstaina vähän vetistelin siksi, että vaan harmitti niin paljon. Kävin työhaastattelussa, joka ei ehkä menny huonosti, muttei yhtään niinku olisin halunnu ja lisäksi alko särkeä päätäki.

Kolme asiaa, joita inhoat?
Voimakas sana, mutta en tykkää epäkohteliaisuudesta etenkään asiakaspalvelutilanteissa (kummaltakaan puolelta), tuomen hajusta enkä valehtelemisesta.

DSC_0383 (2)k

Millainen olit koulussa?
Mie olin hyvä oppilas melko lailla koko matkan eskarista abiksi, mutten kuitenkaan mikään kympin tyttö - liikka varsinkaan ei koskaan ollu minun juttu ja pitkästä matikasta sain elämäni ekan nelosen. Olin "niitä hulluja", jotka ihan aidosti tykkäs koulusta eikä mulla koskaan ollu kiire sieltä pois, päinvastoin. Yläasteella olin semmonen perus "huppari ja farkut" -tyttö, joka teki aina läksyt, hengasi vain tutun porukan kanssa eikä koskaan aiheuttanu hämmennystä. Lukiossa taas pukeuduin vähän mihinki mekontekeleeseen, pelleilin ympäri käytäviä ja jätin mielenosotuksellisesti saksan läksyt tekemättä, koska mulla ja opella oli melko suuria näkemyseroja tietyistä yhteiskunnallisista asioista (tosi kypsää, I know). Minun keskiarvo oli lukiossa kuitenki yläastetta parempi eli aika nörtti ja kuuliainen kapinallinen mie kuitenki vielä olin.

Mikä stressaa sinua?
Voiko vastata, että elämä? Noin yleisesti varmaan eniten erilaiset isommat päätöksentekotilanteet, jos en ole varma, mikä on paras ratkasu. Harvemmin olen tehny mitään radikaalisti kamalia päätöksiä ja päätöksenteon jälkeen fiilis on aina hyvä, mutta se pohtimisaika on aina ihan kamalaa.

Kolme asiaa, joita rakastat?
Brittiaksenttia kaikkine variaatioineen, uuden hyvän sarjan löytämistä ja hillahilloa.

DSC_0676 (2)f

Millaisena uskot muiden ihmisten pitävän sinua?
Riippuu varmasti paljon siitä, keltä kysytään. Jos kysytään lähimmiltä ystäviltä, on puhelias (ja kovaääninen...) varmaan listan alkupäässä ja dramaattinenki varmaan jossain kohtaa. Luulisin, että minua pidetään melko avoimena, hetkittäin huvittavana ja vähän mummomaisia intressejä omaavana. Ihmisistä, joita en tunne kovin hyvin vaikutan todennäkösesti hiljaselta ja varautuneelta (ja uusien ihmisten kanssa kyllä olenki sitä).

Millaisena pidät itseäsi?
Perfektionistina, mutta tiettyjen asioiden suhteen hyvin laiskana, helposti addiktoituvana, ystävien seurasta kovasti nauttivana mutta huonona tutustujana, laittoman hitaana viesteihin vastaajana, konfliktitilanteita inhoavana, paljon pohtivana introverttinä ja esteetikkona.

Tilanne, jonka koet vaikeaksi tai piinalliseksi?
Tulee ekana mieleen tilanteet, jossa joku tekee jotain turhaan ja minusta tuntuu, että jos sanon siitä, tilanteesta tulee nolo mutta jos en, niin siitä voi ehkä tulla myöhemmin ongelmaa. Saksassa esimerkiksi muutama iskän tuttu puhu mulle pitkästi englantia, vaikkei se ollu heille helpoin kieli mutta he silti halusivat jutella mulle ja mie en oikein tienny, että kehtaanko sanoa että minun kanssa voi kyllä jutella saksaksi vai jatkasinko englanniksi, ku entä jos se henkilö myöhemmin kuulee että puhunki saksaa. Sama koskee tilanteita, joissa olen kohteliaisuussyistä sanonu pitäväni jostain ruuasta ja sitten sitä tarjotaan mulle joka kerta ku henkilön tapaan "koska se on sun suosikkia" enkä tietenkään voi olla syömättä sitä, kun en ite alunperin sanonu, ettei se tosiaan ole minun suosikkia. Kanssa-asukki sanoo, että olen usein liian kiltti ja olen sitä ihan mielellään, mutta joskus se tosiaan kostautuu.

DSC_0382 (2)k

Milloin koet olevasi kauneimmillasi?
Silloin ku mulla on tukka hyvin - meikillä tai sen puutteella ei loppujen lopuksi ole väliä, mutta minun tukka on nykyään niin haastava, että ku se on hyvin, on kyseessä ilon päivä.

Mille nauroit viimeksi?
Mahto olla joku letkautus Poliiseissa, jotka pyörii teeveessä tätä kirjottaessani. Aamulla nauratti myös kovasti näkemäni uni, jossa mulle oli siunaantunu vauva, joka oli kyllä tosi hiljanen lapsi, mutta sillä oli paha tapa jyrsiä huonekaluja ja etenki tuolinjalkoja siihen pisteeseen, että esim keittiönpöydästä tuli silleen japanislaistyylisesti matala.

Jotain, mitä mietit paljon?
"Miksi mulla on taas nälkä?", "jokohan ne seuraavassa jaksossa pussaa?" ja "nyt jos menis nukkumaan, niin ei ehkä kyrsis aamulla niin paljon".

Kolme asiaa, joita pelkäät?
Menettäminen, karhut ja veden varaan joutuminen, koska en osaa uida.

DSC_0678 (2)f

Missä ammatissa uskoisit olevasi huono?
No lähtökohtasesti varmaan kaikissa, joihin tarvii koulutuksen ja taitoja, joita mulla ei ole. Mutta olisin todennäkösesti todella huono lennonjohtaja, koska mulla ei pää kestäis sitä, että olisin vastuussa niin monen ihmisen hengestä. Mie myös jossain vaiheessa halusin olla sairaanhoitaja, mutta mie olen niin kova murehtimaan, etten todennäkösesti pystyis päästämään työjutuista irti kotiin palattuani vaan miettisin potilaita yötä myöten.

Missä ammatissa uskoisit olevasi hyvä?
Kirjastotäti? Jossain ammatissa, jonka työnkuvaan kuuluu osaksi omassa rauhassa nörttäily tai järjestely ja osaksi asiakaspalvelu ja ihmisten kohtaaminen.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kevätsuosikkeja kekseistä tukkamömmöön

Kuukauden suosikit on ollu jonku aikaa tauolla, mutta aattelin kerätä kasaan yhen postauksen verran kevään, eli parin viime kuukauden, suosikkeja. Toukokuun lemppareista tulee myöhemmin oma postauksensa, koska niitä on jo tässä vaiheessa melkonen kasa. Tästäpä lähtee.



Carpool Karaoke with Adele. Tämä on itse asiassa jo alkuvuoden löytö, mutta popitan sitä edelleen vähintään kerran viikossa. Mikäli Carpool Karaoken formaatti on jollekulle vieras, niin idea siis on se, että koomikko James Corden nappaa aina tietyn artistin autonsa kyytiin ja he sitte ajelevat ympäriinsä popittaen ja laulaen kyseisen artistin omia tai hänelle mieluisia biisejä. Pidän Adelesta kovasti, vaikken mikään hc-fani olekaan, ja sen lisäksi että naisella on aivan jäätävän hyvä ääni ja biisinkirjotustalentti, vaikuttaa hän myös tosi symppikseltä ja omaa semmosen rempseän persoonallisuuden, joka minusta tulee esiin tässäki videossa. Hyvä päivänpirityspätkä, jolle hihittelen välillä ääneen.

Adele - All I Ask. Minun lemppari Adelen uusimmalta albumilta. Mielialasta riippuen joko kunnon märsybiisi tai semmonen "voimauttava" (ai jestas mie inhoan tuota sanaa) powerballadi  ja mie kyllä tykkään. Itse asiassa niin paljon, että en kyllästyny biisiin edes sen jälkeen, ku laiskuuksissani jätin sen repeatille puolentoista tunnin ajaksi. Tätä muuten tapahtuu aika useinki, mutta yleensä uhriksi joutunu biisi onki sitte boikotissa seuraavat viis vuotta...

DSC_1015 (2)

Staedtler triplus fineliner -kynät. Ehkä vähän hassua pistää kynät suosikeihin, mutta nyt on kyse niin hyvistä kuitukärkikynistä, että ihan pakko. Värikkäät stabilot on varmaan kaikille tuttuja ja multaki niitä löytyy, mutta sitte törmäsin (eli nyysin kanssa-asukilta) näihin ja totesin, että näiden kirjotusjälki on tasasempaa ja kynä liukuu paperilla paljon stabiloita helpommin. Kulmikas kynä myös sopii minun tassuun paremmin ku pyöreä stabilo. Ainoa huono puoli näissä on se, että näitä näyttäs olevan vähän vaikeampi löytää ku stabiloita, mutta Ebaysta löytyy niin yksittäisinä ku paketteinaki.

DSC_0468 (2)

Primarkin pupukollege. Tein Saksassa täsmäiskun Primarkiin ja kasasin ostoskoriin söpöjä yövaatteita, koska en tasan vielä 26-vuotiaanakaan suostu nukkumaan missään tylsissä aikuisyöppäreissä. Hieman paksumman materiaalinsa ansiosta tätä vois varmaan käyttää ihan normipaitanaki, mutta toistaseksi olen asunu tässä lähinnä öisin ja kotihengailupäivinä. Nyt harmittaa vaan, etten löytäny tähän sopivia pöksyjä.

DSC_0478 (2)

Ballerina-moussekeksit. Viime aikojen lempimässy. Mie rakastin niitä maitoon ja kahviin dipattavia Dops-keksejä, mutta valmistajan vaihduttua niiden resepti muuttu eikä ne enää ollukaan yhtä herkkuja. Korvaajiksi olen nyt löytäny nämä tapaukset, jotka on sekä superhyviä että niin hullun makeita, että sokerinnälkä taittuu jo yhellä keksillä ja kolmannen jälkeen alkaa vähän ällöttää.

DSC_0542 (2)

Lumene True Mystic Eyeliner. En enää ikinä osta muita linereita. Minun edellinenki rajaussuosikki oli Lumenen (Blueberry Intense Liner Waterproof) ja vaikka sekin on todella hyvä ja siihen mennessä ainoa minun luomilla leviämättä pysynyt yksilö, meni mulla hermo linerin vetiseen koostumukseen ja siihen, että onnistuin aina sottaamaan sillä ripseni. Tämä uus tapaus on tussimainen, joten levitys ja erityisesti kisurajausten teko on helpompaa. Pysyvyys on tussilineriksi ihan loistoluokkaa ja tuote pysyy yllättävän pitkään kuivumatta, mutta sitä pitää muistaa säilyttää alaspäin. Todella iso peukku multa tälle.

Sleek contour kit:n highlighter. Olin todella pitkään täysin vastaan kaikkea vähänki kimaltavaa naamalla (jopa luomivärejä, jotka oli muuta ku mattasia), sillä minun nenu kiiltää herkästi ja aattelin kai highlighterin vain korostavan sitä. Testailin korostusta ensin kulmaluulle ja silmänurkkiin ja ku se näytti hyvälle, uskaltauduin sutimaan hohtoa poskipäilleki. Sen sijaan, että olisin kimaltanu, näytinki vaan hieman elävämmältä, sillä kiiltohysterioissani olin jo vuosia puuteroinu naamani vähän turhanki tasapaksuksi ja kummitusmaiseksi. Ja hyvä highlighterhan ei tosiaan kimalla glitterin lailla vaan lähinnä hohtaa luonnollisesti - kiitos siis Sleekille tästä oivalluksesta.

DSC_0566 (2)

Schwarzkopf Gliss Daily Oil Elixir. Vuosi sitte opettelin käyttämään hoitoainetta tukassani ja tänä keväänä lisäsin rutiiniini vielä hiuksiin jätettävänki mömmön. Lyhyen tukan jäljiltä mulla on tukassa paljon kerrostusta, joka saa hiukset lentelemään ja latvat tuntumaan erityisen kuivilta. Ajattelin ensin, etten halua muutenki nopeasti rasvottuvaan kuontalooni yhtään enempää öljyä, mutta tämä mömmö ei tee hiuksista rasvasia, vaikka möyhinki sitä suihkun jälkeen pari tippaa koko tukkapehkoon (kerrostuksen takia kuivia latvoja on vähän joka paikassa). Mömmö tuntuu oikeasti toimivan, sillä mulla ei kasvatusprojektista huolimatta ole kakshaarasia ja tukka tuntuu pesun jälkeen tosi pehmeältä ja sileältä olematta littana. Olen tosi nirso hajustettujen tukkajuttujen kanssa, mutta tässä tuoksu on kohtuullisen mieto ja omaan nenään aika kivakin. Bonusta riittoisuudesta, sillä puteli on ollu käytössä kolme kuukautta (pesen hiukset jokatoinen päivä) ja olen käyttäny siitä vasta noin viidesosan.


Scott and Bailey. Kevään sarjasuosikkini, jota urakoin maalis-huhtikuussa viiden kauden verran: ensin neljä aiemmin ilmestynyttä kautta ja sitten kolmiosaisen vitoskauden, joka pyöri Briteissä huhtikuussa ja samalla päätti koko sarjan. Vitoskausi oli itseasiassa mulle vähän pettymys, mutta tämä johtu todennäkösesti siitä, että pidin aiemmista niin paljon sekä siitä, yksi päähenkilö lähtee neloskauden lopussa. Tiivistetysti kyseessä on siis Sally Wainwrightin (joka on kirjottanu myös Happy Valley ja Last Tango in Halifax:n, joista molemmat kuuluu suosikeihini ja on tainnu pyöriä Ylelläkin) kirjottama rikosdraamasarja, jonka keskiössä on rikostutkijat Janet Scott ja Rachel Bailey sekä tiimi, jonka kanssa he työskentelevät. Aluksi sarja hämmensi minua, sillä se keskittyy oikeastaan enemmän hahmojen yksityiselämään ku rikosten yksityiskohtiin (yleensähän se yksityiselämä on sivujuoni), mutta tähän tottuu melko nopeasti - ja jää koukkuun. Sarja on hieman erilainen myös siinä mielessä, että sen ideana on keskittyä nimenomaan vahvoihin naishahmoihin, jotka ovat ammattimaisia ja itsenäisiä eivätkä vain jonkun vaimoja tai sivuhahmoja. Sarja nojaaki hyvin vahvasti näitä naishahmoja esittävien näyttelijöiden roolisuorituksiin, jotka on todella hyviä - välillä osa hahmoista ärsytti minua hirveästi ja välillä taas nauratti ja sellanen hyvän sarjan pitää minusta ollaki. Kielinörttinä vielä pakko antaa bonusta sarjan sijottumisesta Manchesteriin, sillä alueelle tyypillinen aksentti on yks minun suosikeista.
 (Viimeinen kuva täältä)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Merkuriusmaanantai kuvina

Olen tässä pitemmän aikaa harmitellu, ettei mulla oikeastaan tule otettua enää hirveästi arkikuvia, joten viime maanantaina sitte nappasin kameran laukkuun ja yritin muistaa napsia pari ruutua päivän varrelta. Tämmöstä sinne muistikortille lopulta sitten tallentui.

DSC_0485 (2)
DSC_0688 (2)
DSC_0587 (2)

Heräsin kaheksan maissa ja aamukahvin keitettyäni koomasin sohvalla siihen asti ku sain käynnistettyä koneen, minkä jälkeen surffasin pari tuntia meilejä, youtubea, työpaikkoja, blogeja ja uutisia sekä tyhjensin tiskikoneen ja pyöritin koneellisen pyykkejä. Maanantai sattu olemaan myös minun synttäripäivä, joten vastailin pariin onnitteluun ennen ku siirryin meikkailemaan jo pari tuntia sitten jäähtyneen aamukahvini kanssa.

DSC_0727 (2)
DSC_0759 (2)

Tämän jälkeen seisoin melkein nelkytviis minsaa puolialasti vaatekaapin edessä, koska en millään saanu kiskottua päälleni asua, joka olis tuntunu ja näyttäny kivalta. Lopulta päädyin samaan mekko ja bombertakki -yhistelmään, jota olen käyttäny jo melkein pari viikkoa putkeen ja totesin, ettei järkevä ajankäyttö (päätöstenteosta puhumattakaan) tosiaan kuulu minun vahvuuksiin. Nappasin mukaan talouden limsa-addiktin (huom: en mie) kuukauden saldon ja tassuttelin kaupungille.

DSC_0747 (2)
DSC_0873 (2)

Haahuilin läpi muutaman kaupan, ostin vihdoin pitkään haaveilemani puuvillaisen raitamekon ja jumituin puhumaan puhelimessa Sokkarin huulipunahyllyllä. Parin tunnin jälkeen tassuttelin takas kotiin, jossa kanssa-asukki ootti kortin kanssa. Päiväkahvin jälkeen laitettiin vihdoin pyörät kuntoon talven jäljiltä (mulla oli tärkeä tehtävä virallisena valvojana) ja lähettiin huristelemaan tähtitornille Merkuriuksen kuvat silmissä.

DSC_0783 (2)
DSC_0809 (2)

Mulla on lievä korkeanpaikankammo, joten avonaisesta tornista tuijottelu oli ehkä snadisti kuumottamaan. Kaikki avaruushommat on mulle melkosta hepreaa, joten Merkuriuksen ylikulku ei oikeastaan sanonu mulle yhtään mitään eikä kaukoputkestakaan näkyny ku pieni kikkara auringon edessä, mutta mulle kerrottiin, että tämä tapahtuma oli tärkeä ja harvinainen, joten päätin sen sitten olevan varsin oivallista synttäritekemistä.

DSC_0821 (2)
DSC_0793 (2)
DSC_0822 (2)

Uskaltauduin tuikkaamaan kameran ulos ikkunasta ja napsin silmät puoliummessa pari räpsyä ennen ku alko hirvittää liikaa. Hämmentävää muuten, miten vihreää joka paikassa jo on - tuntuu että kesä tuli viikossa tänä vuonna.

DSC_0856 (2)
DSC_0860 (2)

Tornista selvittyäni alkoi hieman hiukoa, joten päädyttiin mässylle läheiselle grillille. En ole mikään hienojen ravintoloiden ystävä, joten olin varsin tyytyväinen ranskiksiin juhla-ateriana. Varsinki jos juomaksi saa muumilimsaa.

DSC_0926 (2)

Vyöryttyämme kotiin koomattiin ensin sohvalla vilkuillen Suomen peliä ja sen jälkeen käytiin iltakävelyllä pongaamassa söpöjä puutaloja ja ostamassa mulle muumitikkari. Huomenna lienee edessä vähän tavallisempi maanantai, jolloin ei planeettoja tsekkailla, mutta eiköhän siihenki saada vähän arjen juhlan tuntua - jos ei muuten, niin ainaki juomalla päiväkahvit parvekkeella ja pukemalla vaatekaapin ainoat ehjät sukkikset. Come on Monday, I'm ready for you.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Elämästä ja avokadoista

DSC_0399 (2)k
DSC_0396 (2)k

Alkuviikosta haaveilin farkkutakkikeleistä, mutta viikonloppuna oli liian kuuma yhtään minkäänlaiselle takille. Parasta, sanoisinko. Parasta on myös myös se, että puissa on jo pienet lehdet ja kaupoissa mansikoita (espanjalaisia, mutta yllättävän autenttisen makusia) sekä se, että postimies kiikuttaa mulle toivottavasti jo ens viikolla uuden pyörän, jolla kruisailla kesäkaduilla. Vähemmän parasta on se, että minun kamera tarkentaa nykyään vain joka kolmastoista kerta ja että olen huomenna virallisesti lähempänä kolmea- ku kahtakymmentä enkä siltikään vielä tiijä, mikä minusta tulee isona. Toisaalta kai on hyvä, että minua harmittaa enemmän ekaksi mainittu ja siitäkin selviää päättämällä olla vähemmän perfektionisti ja antaa vain mennä - välillä se sumuinen pää nimittäin on ookoo niin kuvissa ku mielentilanaki (en silti valittais, jos mulle huomenna herättyäni olis valjennu elämän tarkotus tai edes se, mistä tunnistaa just oikeantasosesti kypsän avokadon). Kivaa viikkoa!

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Taksimiestakki kertaa kaksi

DSC_0156 (2)k

"Kas, Aimo Sonni" oli ensimmäinen ajatukseni kun ylläolevan bombertakin Monkin rekiltä pongasin. Olin pari tuntia aiemmin raahannut kakskytkilosen putkikassin, repun, käsilaukun ja kaksi täyteenahdettua kangaskassia bussin ja metron avulla Vuosaaresta rautatieasemalle ja yhä paheneva selkäjumi kertoi mulle, että nyt ei muuten Tiina saa ostaa yhtään mitään, mikäli toivoo selviytyvänsä vielä yhestä junasta ja kahen kilsan kotimatkasta kaikkien kamojensa kanssa. Paritkyt minuuttia myöhemmin mie kuitenki seisoin Aleksanterin kadulla kauppakassi tassussa ja vakuutin selkäjumille, että kyllä me tämä uusi ystävä kotiin saadaan - puetaan vaikka päälle, jos kädet ei riitä. Lopulta ystävä päätyi päälle vasta viime viikon alussa, mutta sen jälkeen en olekaan muihin takkeihin edes vilkaissut. Snadit taksimiesvibathan tuossa on (kanssa-asukin mielestä niitä on noin 150 prosenttia liikaa), mutta hiisi että mie pidän siitä. Vielä enemmän mie kuitenki tykkään siitä, että vappuna taksimiestakissa tuli kuuma! Ens viikonloppunahan pitäis olla vielä lämpimämpi, joten silloin tartun ehkä jo farkkutakkiin - jos nyt millään maltan Aimosta luopua... Samalla vois varmaan luopua myös talven aikana itsekasvatetuista kalsareista, kuudenkymmenen denierin sukkiksissa voi nimittäin tulla kuuma.

DSC_0111 (2)k