torstai 20. elokuuta 2015

Missä mahdat olla nyt, kun vuodet on menneet ja muistelen sua välitunnilla

DSC_1157 (2)k

Olen taas ollut hieman karkuteillä. Sijaitsen tällä hetkellä Lapissa, jonne päädyin suorittamaan toiseksi viimistä kurssiani, jonka johdosta olen viikon ajan pikkuihmisten opena ja apuopena. Olin jotenki aina aatellu, ettei minusta olis ala-asteelle ja että lapset on pelottavia, mutta onhan ne myös superihania - ja kaikessa vilkkaudessaan ja puhetulvassaan kivaa vaihtelua niille vähän jurottavimmille teineille. On ollut samalla sekä hassua että jännää touhuta koululla nyt hieman eri roolissa, sillä olen itekin tankannu kertotauluja samaisessa kyläkoulussa viitisentoista vuotta sitten. Ympyrä sulkeutuu, ikäkriisin paikka ja niin edelleen. Eilen vietettiin helteistä kuvistuntia järven rannalla piirtäen lehmiä elävistä malleista enkä voinu olla miettimättä, kuinka kivaa olis jos kaupunkikoulujenki ipad-lapset sais joskus mahollisuuden peltopiirroksiin. Tänään taas valkattiin kirjastoauton jännimmät kirjat, työnnettiin kuulaa sääskien keskellä ja pohdittiin, onko siitepöly elävää. Päivän tärkein kysymys taisi silti olla se, kuinka paljon lakkaa mulla on tukassa. Tästä on hyvä jatkaa huomenna.

perjantai 14. elokuuta 2015

I'm dancing on my own, I make the moves up as I go

Perjantaina tarjolla 10 faktaa minusta ja 12 kuvaa Helsingistä. Kivaa viikonloppua!

Mie en jostain syystä osaa avata pakkauksia niistä kohdista, josta ne on suunniteltu avattavan vaan revin ne maanisessa murtautumisvimmassa aina auki ihan väärästä nurkasta ja sitte teippailen niitä paniikissa kasaan, jottei kanssa-asukki huomais, että mie en taaskaan älynny että teepaketissa, elmukelmussa tai näkkärissä on joku hifi avausmekanismi.

Minusta Mikko Kuustonen on ihana. Minua puolet vanhempi, mutta ihana. Ja meni just minun listalla Jenni Pääskysaarenki ohi että serious business.

DSC_0175 (2)
DSC_0230 (2)
DSC_0345 (2)

Minun päänsisäisestä jukeboksista puuttuu ilmeisesti off-kytkin, sillä mulla soi jatkuvasti joku biisi tai pahimmassa tapauksessa vain yks lause jostain biisistä päässä. Kanssa-asukin suureksi iloksi mie myös usein huomaamattani hyräilen, laulan tai vingun niitä biisejä ääneen ja Ritari Ässän tunnari tai häämarssi kesken iltakahvin tai kauppareissun on meillä enemmän sääntö ku poikkeus.

Hiiret, hämppikset, veri, piikit ja muut usein kammotut ei-niin-miellyttävät asiat ei aiheuta minussa minkäänlaista pelko- tai inhoreaktiota, mutta ku makkarista sammutetaan yöllä valot olen lähellä pissiä housuun enkä myöskään saata kattoa tällasia kuvia saamatta hepulia.

DSC_0038 (2)
DSC_1555 (2)
DSC_1385 (2)

Mulla on paha tapa naksutella huulirasvoja/punia takin taskussa. Mulla on aina muutama hylsy mukana ja ku kävelen kaupungilla käsi taskussa, naksuttelen sitä hylsyn korkkia edestakasin niin että lopputuloksena on usein karvanen huulirasva tai punaista ympäri taskua ja sormia.

Mulla on myös paha tapa jättää tavaroita lojumaan ympäriinsä ja vielä erityistaito unohtaa ruuat ja juomat kesken/ennen syöntiä johonki päin kämppää, niin että saatan lämmittää saman teekupin kolmesti ja löytää paahtimesta toissapäivänä sinne iskemäni leivät.

DSC_0209 (2)
DSC_1118 (2)
DSC_1189 (2)

Inhoan rintsikoiden pesua, sillä muutaman tuhoutuneen yksilön takia en uskalla tehdä sitä pesukoneessa. Siispä välttelen kyseistä duunia viimiseen asti ja kaivan ensin esiin kaikki virttyneet ja kolme kokoa liian pienet/suuret yksilöt ennen ku lopulta antaudun ja alan jynssätä.

Mie en omista minkään sortin urheilu/retkeilyvarusteita tai -vaatteita, mistä johtuen saan aina välillä kavereilta kuittia, ku ilmestyn lenkkipolulle tai metsäretkelle farkkuhaalareissa ja läpsykkätennareissa.

DSC_1418 (2)
DSC_1531 (2)
DSC_1280 (2)

Kärsin pitkään pahasta puhelinkammosta, jonka takia äiti joutu hoitamaan kaikki lääkäri- ja kampaaja-ajanvaraukset vielä silloinki ku olin 19. Lopullisesti karistin kammon vasta nelisen vuotta sitten, jolloin olin kesätöissä toimistosihteerinä ja jouduin työn puolesta soittamaan tuntemattomille ihmisille viikoittain. Onneksi suurin osa oli kivoja mummoja.

Minusta tuntuu aina ihan hurjan aikuselta autoa tankatessa. Vakuutuslaskun maksaminen, huonekaluostokset tai sillä autolla ajaminen - nääh, ihan normihommaa, mutta bensa-automaatin tökkiminen ja oikean letkun valinta, siinä tiivistyy aikuisuus.

tiistai 11. elokuuta 2015

How do you make her stay and listen to all you say

DSC_0184 (2)k

Ensinnäki, kiitos hurjasti kaikille sivupalkin kyselyyn vastanneille. Eniten tykkäysääniä saivat arkikuvat ja kuulumiset, kakkossijalla oli reissujutut kuvineen ja parin äänen päässä asukuvat. Ensimmäinen sija ei yllättäny ollenkaan, sillä ne kiinnostaa itteänikin eniten. Mikä sen sijaan on hassua on se, että ite tuppaan silti harmittavan usein ajattelemaan, ettei mulla ole mitään postattavaa, koska olen vain elänyt arkea eikä mulla ole mitään spessua kerrottavaa tai näytettävää. Pitäiskin siis muistaa, että nimenomaan se tavallinen elämä voi olla sitä kaikista kiinnostavinta, koska sitähän ne muutki ihmiset elävät, joten siihen on helppo samaistua. Toisaalta taas kenenkään arki ei ole identtistä toisen henkilön kanssa, joten toisten elämään kurkistaminen on myös mielenkiintosta pakoilua omasta arjesta. Monella seuraamallani bloggaajalla on myös sen verran hyvä asenne ja raflaava kirjoitustyyli, että mikä tahansa arkikertomus tempaa mukaansa.

DSC_0252 (2)

Ite tykkään kovasti myös toisten asukuvista, joten minusta oli kivaa huomata, että muutkin tykkää fiilistellä toisten tyyliä - tai ainaki kurkistaa heidän vaatekaappinsa. Ehdin jo ajatella, että asukuvat mahtaa olla jo niin last season, koska niitä on tainnu olla olemassa niin kauan ko blogeja ylipäätään, mutta ehkä ne sitten on nimenomaan se, mikä tässä muuttuvassa blogikulttuurissa on pysyvää. Kosmetiikkajutut tai kirja/leffapohdinnat sai vähemmän ääniä, mutta luulisin tämän johtuvan osaksi siitä, että mikäli kyseiset aiheet kiinnostavat, ihmiset ehkä lukevat niistä nimenomaan aiheeseen keskittyneistä blogeista tai googlaavat arvosteluja tarpeen tullen. Myös videoita seurataan ehkä enemmän tubekanavien puolella ja onhan ne (pohdiskelevimpien postausten ohella) myös pitempiä postauksia luettavaksi/katsottavaksi, mihin monella ei välttämättä ole aikaa tai intoa, varsinkaan puhelimella surffatessa.

DSC_0285 (2)

Miltä sitten näyttääpi minun blogin tulevaisuus? Pakko myöntää, että olen miettiny, kauanko tätä tulee pyöritettyä. Kyse ei ole koskaan ollu siitä, että haluaisin lopettaa bloggaamisen, sillä se on minun tärkein harrastus kuvaamisen ja kirppistelyn ohella, vaan enemmän siitä, että töiden (sekä työmahdollisuuksien että ajan puutteen) takia blogin ehkä täytyy jossain vaiheessa jäädä tai sitten se vain lakkaa kiinnostamasta, joko muita tai minua. Toistaiseksi mulla on kuitenki into jatkaa, joten täällä ollaan. Pari pientä tavotetta bloggaamisen suhteen mulla kuitenki on. Ensinnäki yritän olla vähän ajankohtasempi siinä mielessä, että postaan kuvat mahollisimman pian niiden ottamisen jälkeen enkä jätä kesämekkokuvia talveen. Toisekseen yritän uskaltaa julkasta myös niitä pohtivampia postauksia, jotka on roikkunu luonnoksissa jo kuukausia täydellistä muotoaan odottaessa. Ja kolmanneksi yritän muistaa kommentoida enemmän seuraamiini blogeihin, sillä tiijän miten kivaa ja tärkeää kommenttien saaminen on. Näillä mennään!

DSC_0174 (2)k

maanantai 10. elokuuta 2015

She waltzs on her way to mass and whistles on the stair

Elokuu ehti taas melko pitkälle, mutta tsekataan tähän väliin heinäkuun suosikit, jotka näyttivät tältä:

DSC_0240 (2)

Uusi hiiri. Ostin langattoman hiiren, koska läppärin oma hiirulainen hajosi ja harmittelin jo etukäteen, että uusi kapistus on varmaan tosi tympeä käyttää. Olen kuitenki tykästyny siihen ihan hirveästi enkä itse asiassa vois enää kuvitella käyttäväni laattahiirtä esim. kuvanmuokkauksessa. Ja jep, maksoin seitsemän euroa enemmän saadakseni läppäriin mätsäävän pinkin hiiren.

Minion diggy -peli. Erillinen hiiri mahollisti myös tietokonepelit, joita en ollu pelannu aktiivisesti sitte ala-asteen, mutta kanssa-asukin vinkistä päädyin sitte testaamaan tätä nimenomaista ja lopulta hakkasinkin sitte tätä kolme tuntia putkeen malttamatta pitää edes vessataukoa. En yleensä ole erityisen kilpailuhenkinen, mutta tietokone- ja konsolipelit on poikkeus sääntöön: kiroan ku merimies aina ku menee pieleen, hakkaan näppäimiä kuus ja puol kertaa lujempaa ku olis tarvis ja snifistelen vielä kaks tuntia hävityn levelin jälkeen.

DSC_0637 (2)

Kirpparoitu nahkalaukku. Ostin laukun joskus alkukeväästä ja nätistä ulkomuodosta huolimatta en ollu osannu oikein käyttää sitä, sillä lähes kaikki muut minun laukut on kameran mahduttavia. Nappasin tuon kuitenki reissuun mukaan ja totesin, että kameran roikkuessa kaulassa siihen mahtu kaikki tarvittava meikkipussista lompakkoon ja puhelimeen. Hokasin myös, että pro pikkulaukun käyttäjä sujauttaa sinne mukaan myös kangaskassin, jonka voi tarvittaessa tempasta esiin.

DSC_1220 (2)

Instasize-sovellus. Olen ehdottomasti sillä kannalla, ettei instagramkuviin tarvi panostaa samalla tavalla kuin ns. oikeisiin valo/blogikuviin, mutta kuvausta harrastavana ja visuaalisena ihmisenä halusin kuitenki muokkausohjelman myös puhelimelle. Etenkin ku lumialle saa instagramista vain beta-version, joka jättää melko paljon toivomisen varaan sekä kuvanmuokkauksen että -laadun suhteen. Testasin about viis ilmaisohjelmaa ja lopulta tykästyin instasizeen, jossa onnistuu niin kuvan rajaus ku kollaasitki ja filttereiden lisäksi kuvista voi myös muokata valotusta, saturaatiota, sävyä ja muita yksittäisiä ominaisuuksia tosi näppärästi. Filttereiden suhteen olen tykänny myös Fhotoroomista.

Robert Galbraith - Käen kutsu. Asetin itelleni kesän tavotteeksi opetella taas lukemaan ja saada ainaki yks kirja loppuun. Toistaseksi se tosiaan on jääny siihen yhteen ja sitäki luin itse asiassa melko kauan, mutta ite kirja oli kuitenki viihdyttävä. Rowlingin aikusille suunnatut romaanit ei ole niinku Potterit, mikä aluksi hieman hämäsi, mutta kunhan siitä "potterodotuksesta" päästää irti, voi näihinki tykästyä. Mikäli odottaa dekkarilta kauhua sekä yhtäkkisiä ja jännittäviä juonenkäänteitä joutuu tämän kanssa pettymään, sillä etsivän tutkimus perustuu yksityiskohtaisiin haastatteluihin eri ihmisten kanssa. Mulle tämä sopi varsin mainiosti ja vaikka kehitinkin päässäni ties millaisia teorioita, oli murhaaja lopulta kuitenkin yllätys. Myös etsivän persoona oli sen verran mielenkiintoisesti rakennettu että haluan lukea myös kirjasarjan seuraavan osan. Sen aion kuitenki tehdä alkuperäiskielellä, sillä ainaki omalla kohallani suuri osa Rowlingin romaanien viehätyksestä perustuu hänen kirjoitustyyliinsä, mikä minusta ei täysin välittyny tässä opuksessa. Tiivistettynä: viihdyttävä kesälukeminen hyvin rakennetuilla hahmoilla, mutta hyvin kaukana Pottereista.

DSC_0563 (2)

Uusi pyöränkello. Korjattiin minun pyörä loppukuusta ja siinä samalla vaihdoin pyörään mm. pinkin lukon, punaset mustekalat, uuden korin sekä tämän otuksen, josta kuuluu hieno vinkuääni. Harkitsin myös niitä pinnoihin laitettavia helmiä, mutta totesin niiden romisevan pyöräillessä niin paljon, että melusaaste olis varmaan saavutettuja tyylipisteitä suurempi.

DSC_0291 (2)

Helsinki-Tampere-Jyväskylä-reissu. Minusta matkustaminen on ihanaa enkä ollu pitkään aikaan käyny etelämmässä tai nähny siellä asuvia ystäviäni, joten reissu luonnollisesti oli heinäkuun kohokohta. Alunperinhän minun tosiaan oli tarkotus olla vain pari päivää Helsingissä ja tulla kotiin, mutta lopulta junailin useammankin kaupungin väliä melko extemporeesti. Reissusta jäi hyvien muistojen lisäksi käteen into seikkailla Suomessa enemmänki, sillä on vielä niin monta kaupunkia, jossa en ole visitoinu vielä ollenkaan ja tarjouksia pongaillessa jopa junamatkailu voi olla kohtuullisen halpaa, onnibussista nyt puhumattakaan.

Tiger. Edellämainitulla reissulla pääsin vihdoin myös tsekkaamaan tämän härpäkekauppojen kuningattaren ja vaikka sieltä luonnollisesti löytyy melko paljon ihan vaan turhaa krääsääki, totesin että esim. askartelutarvikkeiden hinta-laatu-suhde on varsin bueno. Tykkäsin myös monista sisustuspuolen jutuista, jotka sopii minun hieman kitschiin ja retroon sisustusmakuun, sekä kangaskasseista, joiden pesunkestävyydestä en tosin osaa sanoa vielä mitään.

DSC_1071 (2)

Kirsikat. Heinäkuun lempiruoka, joskin fetajuusto on hyvällä kakkossijalla. Pidän kyllä mansikoistakin, mutta kirsikat on supernam. Huomasin viime viikolla, ettei Lidlissä ollu enää näitä ihmehedelmiä (marjoja?), mikä aiheutti suuren snifin, mutta noh, ensi kesänä sitte uudestaan. Nyt tosin aloin miettiä, että oiskohan noita voinu pakataa samoin ku mansikoita... noh, sitäki pitää kokeilla sitte ens kesänä.