lauantai 4. heinäkuuta 2015

Me, I'm a scene, I'm a drama queen

1. Olen… Miisu, pian 15-vuotias hyvällä ruokahalulla varustettu kissaneiti. Virallisesti nimeni on Kirsikka, sillä omistajastani oli kymmenen vuoden kypsässä iässä hauska idea nimetä minut lempimarjansa mukaan, mutta nykyään minua kutsuu sillä nimellä vain mummo silloin kun olen tehnyt jotain erityistuhmaa. Mummo myös väittää, että osaan tulla käskystä sisään kun minua Kirsikkana huhuilee, mutta oikeasti minä tulen sisään tasan silloin kun huvittaa, huudeltiin sieltä ovelta sitten päärynää tai vaikka koko hedelmäsalaattia. Olen puoliksi norjalainen metsäkissa, mistä johtuen minulla on pitkähkö tiikeriraidallinen turkki ja paksu häntä, jonka pörhäytän pulloharjaksi aina kun ukkostaa.

2. Parhaat päikkärit nukun… omistajani lapsuudenhuoneessa sijaitsevassa nojatuolissa, johon on kumuloitunut kivan pehmeä kymmenen sentin kerros minun massukarvoja. Kesäisin tykkään nukkua myös mummon kukkapenkissä.

DSC_0271

3. Paras kaverini on… pappa, koska se pöhkö on ainoa, joka ei ole vielä tajunut, että menen usein "pissille" (toisin sanoen; menen ulos takaovesta, kierrän talon ja miu'n vaativasti etuovella) vain siksi, että pappa antaa ruokaa kun tulen takaisin sisään. Meillä on papan kanssa yhtä hienot pulleat massutkin.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina… Dreamieseja. Onneksi meillä on papan kanssa sopimus, että se antaa minulle salaa aina vielä pari Dreamiesia sen jälkeen kun mummo on antanut päivän virallisen herkkuannoksen.

DSC_2102

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen… en yhtään mitään, sillä istun nojatuolissa ja tuijotan pyytäjää "ookko nää tosissas?" -ilmeellä. Käskystä minä en kanna mitään, mutta lahjaksi olen kyllä tuonut melko monta hiirtä ja ihan matollekin asti. Silloin mummo aina huutaa kovasti, kun se on niin mielissään.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Kotikisu minä oon, varsinkin näin vanhemmiten kun olen huomannut, että sitä ruokaa saa helpommallakin kun hiirien perässä juoksemalla. Temppuja en harrasta enkä istu käskystä, vaikka omistaja kuvitteleekin että osaan antaa tassua, kun kerran läpsäisin sitä turhautuneena kesken tassunantoharjoitusten.

DSC_1496

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Kerran minä otin hatkat kolmeksi päiväksi ja omistaja luuli jo, että olin jäänyt auton alle, mutta minähän olin vain kylillä riiulla ja meni vähän pitkäksi. Kerran minä myös pissin autoon matkalla eläinlääkärille ja mummo elelleen muistelee sitä kertana, jolloin minua muka "niin pelotti se auto että vahingossa pääsi pissi", mutta oikeasti se oli kyllä ihan puhdas kosto. Kerran myös pappa tuli keskeyttämään minun ja erään tontile tunkeutuneen ketun välisen tappelun, minkä vuoksi en ehtiny kunnolla rökittää sitä otusta ja se harmittaa vieläkin. Muistoksi siitä kohtaamisesta minulle jäi vinkkura oikea korva, mutta kettu varmasti sai elinikäiset traumat kun ei ole herraa sen jälkeen näillä kulmilla näkynyt.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Minä olen näin naapuruston ainoana kissana tottunut olemaan seudun pomo enkä erityisemmin perusta muista elukoista, mutta omistaja haluaisi joskus tavata tämän ja tämän kisun omistajat. Se varmaan vain haluaa näyttää niille kuvia minusta, kun minä olen niin kovin hieno.
Haaste pongattu täältä.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Hold back the river, let me look in your eyes

DSC_1346 (2)k
DSC_1595 (2)k
DSC_0356 (3)k
DSC_0285 (2)k
DSC_1011 (2)k

Tiivistetysti se, miltä näytin kesäkuussa. Heinäkuulta toivon vähän vähemmän parkatakkeja ja maihareita ja vähän enemmän farkkutakkeja ja mummosandaaleja. Toivon myös, että Lidlissä olisi hyviä kirsikoita tänäkin vuonna, että aina olisi tarpeeksi kolikoita jäätelöön, että kotitonttu kävisi taikomassa minun pyörän kruisailukuntoon ja että voisin olla yhtä aikaa sekä kotona että reissussa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Lonely water, won't you let us wander, let us hold each other

Desktop353

Tänään oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Päivä, jolloin ei tarvinnut takkia ja jalkoihin sai vetää sandaalit, ensimmäistä kertaa. Pää piti suojata huivilla ja housut oli jalassa vain sheiveriin kohdistuneen laiskuuden takia. Tänä samana päivänä mulla tosin hajosi läppäristä sekä hiiri että akku, mutta perinteikkään johtohiiren naksutteluäänihän on oikeastaan aika nostalginen ja kukapa sitä nyt kannettavaa haluaisi mihinkään mukaansa ottaa kuitenkaan. Tähän kesäpäivään kuului myös rankkasade matkalla kauppaan ja sen jälkeinen ukkonen, joka heijasteli salamoita olkkarin seinään. Lopullinen fiilis on joka tapauksessa hyvä, sillä on kivaa olla taas kotona, on kivaa juoda aamukahvia parvekkeella ja on kivaa opetella lukemaan dekkareita sadepäivänä. Kaikista kivointa on kuitenkin unikaveri, jonka viereen tassuttelen nyt.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Jos voisin ajaa Norjan läpi ilman korttia, tuntisin päivän lämmön päivän päättyessä

Yhtenä lappireissun pakollisena aktiviteettina oli jo perinteiseksi muodostunut päiväreissu rajan taa eli ruotsalaisten vehreille niityille. Matkaseurana ystävä kera poikaystävän ja matka aloitettiin asianmukaisesti korkkaamalla poksutikkarit ja iloitsemalla ekan ekoista hellelukemista.

DSC_0612 (2)
DSC_0613 (2)

Hurhur yli joen ja perillä ollaan. Tässä vaiheessa mainittakoon, että kaikki maisemakuvat on ystävän käsialaa, koska allekirjoittanut keskittyi autolla ajamiseen ja "huhhuh kun on kuuma":n hokemiseen.

DSC_0622 (2)
DSC_0620 (2)

Eka pysäkki oli kirppis, jossa osa meistä joutu heti puheliaitten ruotsalaispaappojen ja -mummojen uhriksi. Tähän osaan ei valitettavasti kuulunu meikäläinen, joka olis niistä mummoista ja ruotsin puhumisesta ollu todennäköisesti eniten innoissaan.

DSC_0626 (2)
DSC_0633 (2)
DSC_0640 (2)

Löydettiin kaikenlaista nahkaliiveistä euroviisulevyihin ja afrikkalaisesta kukkopillistä sorsa-astioihin, mutta lopulta mukaan tarttui vain yksi vaatekappale. Kanssa-asukille tiedoksi, että tuo ei suinkaan ole minun miljoonas leijonankeltanen neuletakki, se vain näyttää siltä.

DSC_0644 (2)

Kirppikseltä poistuttuamme köröteltiin ruohonleikkurilla ajavien miesten perässä keskustaan ja yritettiin löytää paikka, josta löytyis se yksi muumimuki, joka kokoelmasta vielä puuttuis.

DSC_0649 (2)
DSC_0660 (3)
DSC_0676 (2)

Ajeltiin ympäriinsä, mutta saatiin vain ei-oota. Onneksi saatiin kuitenki myös kivoja valokuvia (ja onneksi on nettikaupat, koska enhän mie mitenkään fanaattinen keräilijä ole tai mitään).

DSC_0695 (2)
DSC_0707 (2)

Next stop ruokakauppa. Vielä vaatekauppojakin enemmän fiilistelen ulkomaisia ruokakauppoja, koska ruoka on parasta maailmassa. Leijonankeltasen, kissanpentujen ja hipsuttelun lisäksi. Vietettiin melko reilu tovi suklaa- ja keksihyllyillä, mutta lopulta poistuttiin kohtuu maltillisen saaliin kanssa. Siihen sisältyi muun muassa popcornisipsejä, jotka kuulosti huomattavasti paremmilta kuin maistuivat.

DSC_0717 (2)

Ruokashoppailu on raskasta, joten seuraavaksi piti löytää jotain syötävää. Ikuinen ranskisfani otti yllättäen ranskiksia ja annan 9 pistettä, sillä erityisesti dipin kanssa kepukat oli varsin herkullisia.

DSC_0742 (2)
DSC_0758 (3)
DSC_0662 (2)

Ruokaa sulateltiin pienellä kiertoajelulla, jolla pongattiin nättejä pihoja, traktoreita ja punasia taloja.

DSC_0815 (2)

Potentiaalisia asuinpaikkoja, anyone? Vasemmanpuolimmaisessa oli muuten kaikista näteimmät kukkaistutukset. Kyseessä muuten Mikael Niemen kotipaikka ja mikäli rajaseudun elämänmeno kiinnostaa, niin tämä on paljon parempi kirjana ku leffana.

DSC_0745 (2)
DSC_0724 (2)
DSC_0857 (2)

Vielä pieni kierros rantatietä ennen kotiinpäin suuntaamista. Heppoja jee.

DSC_0880 (2)

Ja sitten hurhur takas Suomeen massu ja takapenkki täynnä herkkuja ja ilmastointi helikopterivaihteella.

DSC_0895 (2)

Vielä vikat jätskit ennen kotimaahan palaamista ja minireissu oli done. Nyt vielä kun sais lottovoiton, niin hommaisin asuntoauton ja lähtisin kiertämään tuota länsinaapuria vähän pitemmästikin. Tack och hejhej!