torstai 18. joulukuuta 2014

Top to toe in tailbacks, oh, I got red lights on the run

Throwback thursday ja kuvien kautta mennään ajassa taaksepäin viime tammikuuhun. Lumimaisemien lisäksi ajattelin tarjoilla parit faktat meikäläisestä, tällä kertaa tosin jouluteemalla.

DSC_0271 (2)
DSC_0277 (2)
DSC_0273 (2)

★ Mie pelkäsin pienenä joulupukkia ja ihan siinä määrin, että menin joka vuosi piiloon joko saunaan tai sängyn alle pukin kolkuttaessa ovelle. Äitiltä olis varmaan säästyny monet pennit, jos hän olis vain ite käyny tuomassa lahjasäkin olkkariin, sillä mie suostuin kaivautumaan kolostani vasta sitte ku pukki oli varmasti poissa ja jäljellä oli vain ne lahjat kuusen alla. Pukkiin lakkasin uskomasta sinä ekana jouluna (olisinko ollu 7v) ku lopulta suostuin sitä pukkia vilkasemaan ja totesin, että se oli meijän kylän Mauno.

★ Minusta kauneimmat joululaulut on ajatuksena kivoja ja tykkään niiden tunnelmasta, vaikken laulaa osaakaan, mutta kävin aikoinaan rippikoulua varten noin seittemissä veisuissa putkeen enkä vielä kymmenenkään vuoden jälkeen ole täysin päässy yli siitä hoilotuksen määrästä.

★ Ollessani 12-vuotias meillä oli koulussa ihan superkiva sijaisope, josta pidin kovasti ja joka otti minut ilmaseksi iltaisin vetämälleen käsityökurssille, jossa sitten istuin viikoittain mummojen kanssa virkkaamassa ja ompelemassa. Usein sain olla myös apuna ja vaikka näin jälkikäteen en ole ihan varma, kuinka tarpeellista minun apu loppujen lopuksi oli, oli se siihen aika tosi iso juttu ujolle käsityöfanaatikolle. Kyseinen ope lähti koululta jouluna ja muistan, että mie olin ihan hirveän surullinen koko loman ajan. Mulla kesti tosi monta vuotta suhtautua taas jouluun normaalisti, sillä yhistin sen päässäni aina surkufiilikseen.

DSC_0286 (2)
DSC_0312 (2)
DSC_0313 (2)

★ Mikäli pitää luokitella ittensä joulun suhteen, niin mie en ole ns. jouluihminen tai suuri jouluhössöttäjä tai -fiilistelijä. Enää joulu ei sureta tai ärsytä, mutta en mieti joulua, kuuntele joululauluja tai ripustele valoja ennen joulukuuta. En myöskään välitä kuusta kummemmista koristeista. Lahjoja sen sijaan tykkään suunnitella ja antaa, pidän kovasti jouluruuasta ja joulunpyhien tunnelmasta. Pidän myös joulukirkosta, pienestä salaperäisyydestä ja siitä, että saa viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joita yleensä näkee harvoin. Ja lumesta, mulle on tärkeää olla Lapissa jouluna. Ehkä mie oonki sit jouluihminen, mutta vain sen yhden viikon ajan.

★ Minusta piparit on parhaita taikinana ja joulutortut juuri uunista tultuaan. Konvehdeista paras on suklaacrips, zabaglionet syötetään iskälle tai piilotetaan yöllä kukkapurkkiin.

★ Mie melko harvoin kuuntelen joululauluja silleen asioikseni, siis että varta vasten laittasin niitä soimaan, mutta mikäli kuuntelen, niin tykkään eniten niistä vanhoista ja perinteisistä joululauluista - mieluiten esim. Vesku Loirin, Jartsan, Kaija Koon tai Samuli Edelmannin esittäminä. Niistä helikellopilipallorenkutuksista en niinkään innostu. Minun ehdoton joululemppari on Chris Rean Driving Home for Christmas, koska se muistuttaa minua iskästä ja tykkään kovasti biisin tarinasta.

DSC_0274 (2)
DSC_0303 (2)
DSC_0320 (2)

★ Minun lemppareita joulupöydästä on lohi sekä keitetty punakaali, joka on yks niistä harvoista saksalaisista elementeistä, jotka kotikodin jouluun kuuluu. Muistan, että ekana opiskeluvuotenani keitin kaalihimoissani padallisen kyseistä kamaa pitkän kaavan mukaan, mistä seurasi että minun silloinen kämppis katosi yhtäkkiä kolmeksi päiväksi poikaystävänsä luo...

★ Meillä ei kotona osteta koskaan uutta joulupaperia vaan paketoidaan lahjat edellisvuosien kääreisiin, mistä johtuen lahjat tuppaa olemaan vuosi vuodelta pienempiä. Ja ryppysempiä. Mutta kivoja.

★ Mie olen jo parinkymmenen vuoden ajan saanu joka joulu ainaki yhen lautapelin, mistä syystä mie voisin nykyään helposti vetää jotain lautapeli-iltoja. Lapsena minun lempijoululahja oli kuitenki sellanen hieno kimaltava prinsessalinna, jossa pienet ukkelit ja heppa ja kaikki. Minun leikeissä prinssi tosin joutu aina tyrmään ja prinsessa eli ilkeän äitipuolen kanssa onnellisesti elämänsä loppuun asti.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

And it's been so long, but I will be there

Vuosi lähenee loppuaan, joten on yhteenvetojen aika. Teen varmaan sammanfattningin kuulumisista ja peruselämästäkin, mutta ajattelin alottaa asuista. Varsinki loppuvuonna asukuvaaminen vähän jäi - sekä valonpuutteen että yleisen vaatetylsistymisen takia, mutta alkuvuodelta löyty ihan kiitettävästi materiaalia. Jotta välttäisin tällä kertaa maratonpostaukset, kokosin tähän ekaan osaan pelkät partsikuvat. Samalla vilkaisin viime vuoden vastaavaa ja totesin, että alla oleva sortimentti on hieman simppelimpi ja värittömämpi ku vuodentakainen, ehkä tylsempikin. Tiedän, että monen "klassisemman" pukeutujan silmissä olen varmaan edelleen melko raivokas pukeutuja, mutta pitkään tosi värikkäästi pukeuduttuani nämä näyttää kohtuu neutraaleilta. Tiedä sitten, onko tyyliin iskenyt aikuistuminenkin, mutta varmasti osasyyllinen asujen muutokseen on vaatevaraston karsiminen ja se, että käytän paljon samoja vaatekappaleita päivästä päivään. Asustamiseen voisi yrittää panostaa enemmänkin, sillä omistan paljon kivoja koruja ja muita härpäkkeitä, jotka valitettavan usein jää kaappiin pesimään. Itse asiassa uusi "yksi viikko - yksi mekko" -haaste vois olla paikallaan heti vuoden alkuun!

asut1
asut2
asut3
asut4

Jos lemppareita pitää valita, sanoisin 6, 19, 23 ja 26. Mitä te sanotte: like vai dislike, vieläkö löytyy  persoonaa vai menikö liian basiciksi ja aikuseksi?

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

There's no need to watch the bridges that we're burning

DSC_0341 (2)k

Heippa vaan hei ja terkkuja Oulusta, jonne junailin itteni tuossa alkuillasta. Muiden asioiden hoitamisen lisäksi tulin tänne alottelemaan pakkailua, koska päätin alottaa ens vuoden virallisestiki uudessa (tai no, tuttuhan tuo jo on) asuinkaupungissa ja roudata loputkin kamani Kainuun päähän. Vaikka olen koko ajan tienny, että tulen muuttamaan Oulusta pois ja olen jo pitempään hengannu enimmäkseen oulukämpän ulkopuolella, tuli tämä muutto ehkä siltiki vähän puskista minun pienelle päälle... jotenki tuntuu, että nyt ollaan taas yhtä askelta lähempänä sitä faktaa, etten tosiaan tule olemaan ikuisesti opiskelija. Toisaalta olen myös innoissani, sillä on paljon helpompaa ku kaikki tavarat on yhessä osotteessa ja onhan se myös kivempaa olla virallinen avopuoliso kuin nurkkiin vähän pitemmäksi aikaa majottunu tyttöystävän tekele :D Se vähemmän kiva osuus tosin on tämä, pardon my french, järkyttävä tavarahelvetti, jota ajoittain muuttokuormaksikin kutsutaan. Mie jotenki aattelin, ettei mulla ole paljoa tavaraa, koska en ole kiintyny mihinkään huonekaluuni niin paljoa että haluaisin sen mukaan (paitsi minun dyykattuun epämääräsen väriseen nojatuoliin, joka on kuulema ainoa, jota en saa tuoda mukanani...) enkä myöskään omista paljoa kirjoja tai astioita (paitsi muumimukeja, mutta ne ei ole mulla Oulussa). Tässä viitisen tuntia huonettani purettuani olen kuitenki tullu siihen tulokseen, että tätä tavaraa on juurikin sen verran, että olen melko varma, ettei se koskaan lopu. Mielenkiintosta on ollu se, että olen löytäny paljon kamaa, jota en tienny omistavani (kuten vastavalosuojan jonka hankkimista olen pohtinu jo vuosia, miesten tennissukan kokoa 46 sekä mittavan kokoelman neljä vuotta vanhoja konvehteja), mutta alan silti olla sen verran tööt, että taidan lopettaa tältä illalta, sillä pahvilaatikotkin just sopivasti loppu. Tämän toki huomasin vasta sen jälkeen kun olin kaatanu sekä vaatekaapin että työpöydän laatikoiden sisällöt lattialle, mutta noooh, eikös muuttaessa kuuluki olla vähän sekaista... Nyt kuitenki kaivan sänkyni esiin tuolta jostain tiliotteiden, sukkisten ja poksumuovin alta ja toivottelen kivaa alkavaa viikkoa, enää 10 yötä jouluun!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Och vi kommer inte längre, vi är tillbaks på noll

DSC_0023 (2)
Desktop278

Kattoin tuossa huomisen päivämäärää (14.12) ja aattelin, että "katos ystävänpäivä"... Joko tämä on sitä kuulusaa joulustressiä tai sitte mie houraan muuten vaan. Oikeastaan minua kun ei joulu edes stressaa (vaikka yleensä vedän stressiä ihan kaikesta sukkahousujen valinnasta lähtien), jos ei lasketa sitä, että pitäs kulkeutua paikasta toiseen ja ehtiä nähä mahollisimman monia ihmisiä. Seki kuitenki herättää lähinnä positiivisia ajatuksia, sillä mie tykkään, että Lappilomat on täynnä tekemistä ja kyläilyä, oli joulu tai ei. Yks potentiaalinen stressin aihe eli paketoiminen on myös suurimmalta osin alta pois - joskin saatoin saada siihen iiihan pikkasen apua tuolta talouden toiselta osapuolelta (okei, minun osuus rajottu papereiden valittemiseen ja virallisena valvojana toimimiseen). Tokihan mie varsin mielelläni taituroisin jokaselle vastaanottajalle personoidut paketit omin pikku kätösin, mutta kun se touhu joka vuosi tuppaa muuttumaan teipin, hiuksien ja kirosanojen raivoisaksi sukukokoukseksi, päätin tänä vuonna ottaa vähän apua vastaan, vaikka aito jääräpää olenki. Tämä joulu tunnettakoon siis vuotena, jolloin Tiinan pakettien mukana ei seurannut kolmea kiloa kissankarvoja ja kynsilakan jämiä. Oman kädenjälkeni takaamiseksi aattelin kuitenki näpertää kortit ihan ite, oiskohan pienet tonttuhatulliset sateenkaariponit tarpeeksi minua...