maanantai 30. toukokuuta 2016

Itsekriittisyydestä ja instafilttereistä

DSC_0270 (2)f

Tänään tarjolla hieman kuvamateriaalia eilisen hellepäivän asustuksesta. Matskun laatu ehkä jättää hieman toivomusten varaan (kuvassa ei näy asuun muka niin tärkeästi kuulunu huulipuna kun taas helteessä räjähtäny tukka edustaa vähän turhanki näkyvästi), mutta olen keväästä asti menny "pari kuvaa ja saa kelvata" -taktiikalla ja se itse asiassa tekee yllättävän hyvää. Blogien ja muun somen kiiltokuvamaailmassa sitä alkaa helposti ihan liian itsekriittiseksi ja julkasee vain ne viimiseen asti kiillotetut kuvat elämästään ja etenki itestään, mutta ainakaan minun elämä harvoin on kovin kiiltävää (paitsi nenä, joka kyllä loistaa erityisesti näillä lämpöasteilla noin viis minuuttia puuteroimisen jälkeen). Toisaalta tämä on ymmärrettävää (miksi riskeerata ja laittaa muiden nähtäville kuva, johon ei ite ole täysin tyytyväinen), mutta se on myös tosi kuluttavaa ja harmillista. Huomasin tämän pari viikkoa sitte, ku käytin ihan liian monta minuuttia erään instakuvan muokkaukseen ja kun en saanu siitä omasta mielestäni kelvollista, jätin koko kuvan julkasematta, vaikka olisin mielelläni tallentanu sen muistoksi kyseisestä päivästä. Sellasen mie nimittäin haluaisin instatilini olevan: kokoelma muistoja tietyistä hetkistä - ei mikään loppuun asti hiottujen selfieiden esittelyprofiili. Uskoisin, että minusta (ja taatusti myös tiliäni seuraavista kavereista) on lopulta paljon kivempi katsoa niitä hassusti sommiteltuja spontaaniräpsyjä ku laskea, montako filtteriä olen onnistunu iskemään minkäki pärstäkuvan päälle. Viikko tapahtuman jälkeen julkaisin sen aiemmin kritisoimani kuvan juuri tästä syystä ja guess what, ei kaatunu maailma, ei edes tärähtäny. Korkeintaan hieman nolotti, ku tajusin miten pinnallinen sitä välillä osaaki olla. Ja tietysti välillä saakin olla (jonkun mielestä etenkin asukuvat varmasti on pinnallisuuden malliesimerkki), eikä  koskaan tarvitse julkasta omasta mielestään "rumia" kuvia vain pointin vuoksi. Välillä sitä filtteriseulaa voi kuitenki löysentää hieman - jos ei muuten niin edes ajansäästön takia. Lisää aikaa elämälle ja vaikka sitten niille uusille kuville. Jätän tämän muistutukseksi itelleni ja toivotan kaikille aurinkoista viikkoa!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Lemppareimmat kirppislöydöt

Minusta on aina erityisen kivaa (ja hetkittäin hieman kateutta aiheuttavaa) kuulla toisten kirppislöydöistä. Jokin aika sitten tuli mieleen, että vois muuten olla kivaa tehdä postaus niistä omista lempparilöydöistä. Vuosien aikana tehtyjen monien kymmenien ostosten paremmuusjärjestykseen laittaminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopulta päädyin 12 ekaksi mieleen tulleeseen lemppariin, jotka näyttäs olevan yhistelmä minun eniten käyttämiä vaatteita ja juttuja, joista muuten tykkään kovasti. Mulla on niin paljon kirppikseltä kotiutettua vaatetta että moni superkiva jäi mainitsematta (esim. tämä talvitakki, tämä raitapaita ja nämä sandaalit), mutta oli pakko suorittaa hieman karsintaa.

kirppis1

Mie tykkään hupullisista takeista (jopa minun nahkatakissa on huppu), mutta farkkutakkien kohdalla huput on yllättävän harvinaisia. Vasemmanpuolinen takki tuli vastaan neljä-viis vuotta sitten, maksoi kaksi euroa ja on aivan ihana, vaikka kyseessä onkin pikkupoikien takki, mistä johtuen hihat on himppasen lyhyehköä sorttia. Jossain vaiheessa harkitsin takin muuttamista liiviksi, mutta lopulta en kuitenkaan hennonut ja kiitän itteäni nyt, sillä kesämekkojen päälle heitettynä käännetyt hihat lämmittää just sopivasti. Farkkuparka taas on parin vuoden takanen löytö, maksoi 10e, mikä on minun standardeilla melko paljon kirppistuotteesta, mutta annoin periksi merkin (Modström) ja paksuuden takia. Rakastan takin huppua, isoja taskuja ja ennen kaikkea materiaalia, joka lämmittää pitkälle syksyyn ja on minusta helpommin yhisteltävä ku perusvihreä maihari.

kirppis4

Musta pönkkähame on minun eniten käytetty vaate kautta aikojen ja tuntuu esiintyvän blogissaki about joka toinen viikko. Hame löytyi nelisen vuotta sitten, maksoi kaksi euroa ja on itse asiassa itsetehty. Malli on niin täydellinen kuin olla vaan voi - juuri sopivan pituinen ja pöyheä - ja materiaali sopii niin kesään ku talveen eikä tunnu keräävän karvaa pahimpinakaan sähkökausina. Hameen kanssa puen usein viereisen pallopaidan, joka taisi maksaa euron tai korkeintaan puolitoista. Paita on myös käytössä läpi vuoden ja erityisesti kesällä superkiva - se on vilpoisa muttei kuitenkaan niin läpinäkyvä, että alle tarvittis pukea toista toppia.

kirppis3

Ruskea vakosamettimekko on itse asiassa melkeinpä minun ihkaeka kirppislöytö. Se lähti minun mukaan noin kymmenen vuotta sitten jo edesmenneeltä Valtterin kirpputorilta Helsingistä. Hintaa en enää muista, mutta veikkaisin kolme tai neljää euroa. Viime vuosina mekko on eksyny päälle hieman harvemmin, mutta pidän sen seitkytlukuviboista ihan valtavasti ja koen myös, että se on vaatteena tosi "minun näkönen", mistä johtuen en siitä varmaan ihan heti luovukaan. Monkin pilkkupaita taas löytyi vuosi sitten ja maksoin siitä vitosen, koska siinä oli vielä laput kiinni ja koska pilkut vaan on parasta. Pilkkujen lisäksi tykkään kovasti paidan hörhelökauluksesta ja siitä, että se oikeastaan sopii lähes kaiken kanssa. Pienenä miinuksena mainittakoon, että paita on kokoa xs ja vaikka Monkin koot on tunnetusti melko reiluja, mie nyt en millään mittapuulla ole kokoa xs. Toistaseksi paita ei vielä irvistele edestä kovin pahasti, mutta koska viskoosi kutistuu herkästi pyykissä ja koska olen nyt vähän isompi ku viime vuonna, pelkään paidan joutuvan pian kaappiin tauolle.

kirppis2

Kipparitakki on kolmisen vuotta vanha pongaus ja maksoi kuusi euroa, siinäkin tais olla laput kiinni. Tykkään sen mallista tosi paljon ja koen, että se sopii erityisen hyvin tasapainottamaan lyhyehköä hametta. Takissa on pienet olkatoppaukset, mikä välillä hieman häiritsee minua, mutta olen päättäny ottaa takin aktiivikäyttöön sitte ku mulla on taas olkapäille ulottuvat hiukset, jotka tasapainottaa olkalinjaa. Vaalea paita (2e?) taas on ollu aktiivikäytössä yli viis vuotta ja kaikkien pesujensa jäljiltä se alkaa olla jo hieman hassun värinen ja saumoistaan kiertyny. Etupuolen pitsikuvio on minusta aivan ihana ja paljon pointseja myös siitä, että paita on luonnonvalkonen muttei silti yhtään läpinäkyvä.

kirppis6

R-Collectionin anorakki on löytö vuoden takaa, maksoi neljä euroa ja on hihojen pienestä kulumisesta huolimatta moitteettomassa kunnossa. Haaveilen samasta takista vetoketjullisena versiona, mutta siihen asti (ja varmasti sen jälkeenki) tämä on eräjormailukamojen aatelia. Nahkamaiharit (15e) taas on ollu mulla (kesää lukuun ottamatta) lähes päivittäisessä käytössä puolentoista vuoden ajan ja viime Lapin reissulla niistä lopulta hajosi vetoketju. Kyrsii ku pientä oravaa ja pohdiskelen tässä, veisinkö kengät suutarille vetoketjunvaihtoa varten vai yrittäisinkö pongata uudet yhtä täydelliset ja hyvin jalkaan sopivat kengät. Edellisille suutarikengille nimittäin kävi niin, että vetoketjun vaihdon jälkeen niistä hajosivat pohjat ja sen jälkeen uudet kengät tulivat jo huomattavasti halvemmiksi.

kirppis5

Vielä viimset eli minun lempparein nahkalaukku (6e), joka on myöskin vuoden takaisia löytöjä ja mahduttaa sinäänsä kaiken sateenvarjosta lompakkoon ja jopa vesipulloon. Oikealla taas on Vagabondin nilkkurit, jotka on ehkä minun jalkaystävällisimmät korkokenkäni ikinä. Löysin nämä nelisen vuotta sitten ja maksoin niistä 20e, koska kengät olivat lähes käyttämättömät ja koska tiesin uusien hinnan huitelevan jossain satasen tienoilla. Käytän harvoin korkoja, koska olen siihen ihan liian mukavuudenhalunen ja kömpelö, mutta näillä pystyn kävelemään useita kilometrejä ennen ku jaloissa alkaa tuntua minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. Tykkään!

torstai 26. toukokuuta 2016

Nuhanenä goes sporty casual

DSC_0004 (2)ä
DSC_0002 (2)ä

Olin ehtiny vältellä kaikenlaisia pöpöjä melkein kaks vuotta (mikä on kyllä ehottomasti minun henkilökohtanen ennätys), mutta niin siinä kävi että miekin heräsin viikonloppuna siili kurkussa ja norsu nenässä. Viime päivien lämpöasteet meni siis tällä suunnalla vähän ohi, mutta toivon kovasti, ettei se kesä nyt kuitenkaan ihan siinä ollu. Eilen illalla uskaltauduin neljän päivän mökkihöperöitymisen jälkeen vihdoin hieman ulkoilman puolelle ja vaikka olinki kauppareissun jälkeen ihan virrat poikki ja pysäkillä, on tänään ollu jo sen verran parempi olo että uskaltauduin siivoamaankin (rehellisesti sanottuna aloin jo epäillä nenäni tukkoasteen olevan suoraan verrannollinen sängyn alla majailevien karvaotusten määrään). Lisäksi olen vakaasti päättäny olla terve viikonloppuna, koska haluan tivoliin ja testaamaan pyöräparkaani, joka istuu edelleen parvekkeella ilman polkimia ja tanko vinkkurassa. Nyt meitsi "sporttisen kasuaalissa" tyylissään (eli siis kotimekossa ja markettilenkkareissa...) kuitenki korkkaa näin myöhäisen päivällisajankohdan kunniaksi varhaispottukauden ja jatkaa sen jälkeen Poliisiputken parissa. Huomenna pitkästä aikaa vähän kirppisjuttuja!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Lauantailista vauvaunista ja persoonallisuuspiirteistä

Asukuvien vastapainoksi vähän syvällisempää listaa, jonka pongasin ja käänsin täältä.

Milloin itkit viimeksi ja miksi?
En muista koska olisin silleen kunnolla märsänny, mutta torstaina vähän vetistelin siksi, että vaan harmitti niin paljon. Kävin työhaastattelussa, joka ei ehkä menny huonosti, muttei yhtään niinku olisin halunnu ja lisäksi alko särkeä päätäki.

Kolme asiaa, joita inhoat?
Voimakas sana, mutta en tykkää epäkohteliaisuudesta etenkään asiakaspalvelutilanteissa (kummaltakaan puolelta), tuomen hajusta enkä valehtelemisesta.

DSC_0383 (2)k

Millainen olit koulussa?
Mie olin hyvä oppilas melko lailla koko matkan eskarista abiksi, mutten kuitenkaan mikään kympin tyttö - liikka varsinkaan ei koskaan ollu minun juttu ja pitkästä matikasta sain elämäni ekan nelosen. Olin "niitä hulluja", jotka ihan aidosti tykkäs koulusta eikä mulla koskaan ollu kiire sieltä pois, päinvastoin. Yläasteella olin semmonen perus "huppari ja farkut" -tyttö, joka teki aina läksyt, hengasi vain tutun porukan kanssa eikä koskaan aiheuttanu hämmennystä. Lukiossa taas pukeuduin vähän mihinki mekontekeleeseen, pelleilin ympäri käytäviä ja jätin mielenosotuksellisesti saksan läksyt tekemättä, koska mulla ja opella oli melko suuria näkemyseroja tietyistä yhteiskunnallisista asioista (tosi kypsää, I know). Minun keskiarvo oli lukiossa kuitenki yläastetta parempi eli aika nörtti ja kuuliainen kapinallinen mie kuitenki vielä olin.

Mikä stressaa sinua?
Voiko vastata, että elämä? Noin yleisesti varmaan eniten erilaiset isommat päätöksentekotilanteet, jos en ole varma, mikä on paras ratkasu. Harvemmin olen tehny mitään radikaalisti kamalia päätöksiä ja päätöksenteon jälkeen fiilis on aina hyvä, mutta se pohtimisaika on aina ihan kamalaa.

Kolme asiaa, joita rakastat?
Brittiaksenttia kaikkine variaatioineen, uuden hyvän sarjan löytämistä ja hillahilloa.

DSC_0676 (2)f

Millaisena uskot muiden ihmisten pitävän sinua?
Riippuu varmasti paljon siitä, keltä kysytään. Jos kysytään lähimmiltä ystäviltä, on puhelias (ja kovaääninen...) varmaan listan alkupäässä ja dramaattinenki varmaan jossain kohtaa. Luulisin, että minua pidetään melko avoimena, hetkittäin huvittavana ja vähän mummomaisia intressejä omaavana. Ihmisistä, joita en tunne kovin hyvin vaikutan todennäkösesti hiljaselta ja varautuneelta (ja uusien ihmisten kanssa kyllä olenki sitä).

Millaisena pidät itseäsi?
Perfektionistina, mutta tiettyjen asioiden suhteen hyvin laiskana, helposti addiktoituvana, ystävien seurasta kovasti nauttivana mutta huonona tutustujana, laittoman hitaana viesteihin vastaajana, konfliktitilanteita inhoavana, paljon pohtivana introverttinä ja esteetikkona.

Tilanne, jonka koet vaikeaksi tai piinalliseksi?
Tulee ekana mieleen tilanteet, jossa joku tekee jotain turhaan ja minusta tuntuu, että jos sanon siitä, tilanteesta tulee nolo mutta jos en, niin siitä voi ehkä tulla myöhemmin ongelmaa. Saksassa esimerkiksi muutama iskän tuttu puhu mulle pitkästi englantia, vaikkei se ollu heille helpoin kieli mutta he silti halusivat jutella mulle ja mie en oikein tienny, että kehtaanko sanoa että minun kanssa voi kyllä jutella saksaksi vai jatkasinko englanniksi, ku entä jos se henkilö myöhemmin kuulee että puhunki saksaa. Sama koskee tilanteita, joissa olen kohteliaisuussyistä sanonu pitäväni jostain ruuasta ja sitten sitä tarjotaan mulle joka kerta ku henkilön tapaan "koska se on sun suosikkia" enkä tietenkään voi olla syömättä sitä, kun en ite alunperin sanonu, ettei se tosiaan ole minun suosikkia. Kanssa-asukki sanoo, että olen usein liian kiltti ja olen sitä ihan mielellään, mutta joskus se tosiaan kostautuu.

DSC_0382 (2)k

Milloin koet olevasi kauneimmillasi?
Silloin ku mulla on tukka hyvin - meikillä tai sen puutteella ei loppujen lopuksi ole väliä, mutta minun tukka on nykyään niin haastava, että ku se on hyvin, on kyseessä ilon päivä.

Mille nauroit viimeksi?
Mahto olla joku letkautus Poliiseissa, jotka pyörii teeveessä tätä kirjottaessani. Aamulla nauratti myös kovasti näkemäni uni, jossa mulle oli siunaantunu vauva, joka oli kyllä tosi hiljanen lapsi, mutta sillä oli paha tapa jyrsiä huonekaluja ja etenki tuolinjalkoja siihen pisteeseen, että esim keittiönpöydästä tuli silleen japanislaistyylisesti matala.

Jotain, mitä mietit paljon?
"Miksi mulla on taas nälkä?", "jokohan ne seuraavassa jaksossa pussaa?" ja "nyt jos menis nukkumaan, niin ei ehkä kyrsis aamulla niin paljon".

Kolme asiaa, joita pelkäät?
Menettäminen, karhut ja veden varaan joutuminen, koska en osaa uida.

DSC_0678 (2)f

Missä ammatissa uskoisit olevasi huono?
No lähtökohtasesti varmaan kaikissa, joihin tarvii koulutuksen ja taitoja, joita mulla ei ole. Mutta olisin todennäkösesti todella huono lennonjohtaja, koska mulla ei pää kestäis sitä, että olisin vastuussa niin monen ihmisen hengestä. Mie myös jossain vaiheessa halusin olla sairaanhoitaja, mutta mie olen niin kova murehtimaan, etten todennäkösesti pystyis päästämään työjutuista irti kotiin palattuani vaan miettisin potilaita yötä myöten.

Missä ammatissa uskoisit olevasi hyvä?
Kirjastotäti? Jossain ammatissa, jonka työnkuvaan kuuluu osaksi omassa rauhassa nörttäily tai järjestely ja osaksi asiakaspalvelu ja ihmisten kohtaaminen.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kevätsuosikkeja kekseistä tukkamömmöön

Kuukauden suosikit on ollu jonku aikaa tauolla, mutta aattelin kerätä kasaan yhen postauksen verran kevään, eli parin viime kuukauden, suosikkeja. Toukokuun lemppareista tulee myöhemmin oma postauksensa, koska niitä on jo tässä vaiheessa melkonen kasa. Tästäpä lähtee.



Carpool Karaoke with Adele. Tämä on itse asiassa jo alkuvuoden löytö, mutta popitan sitä edelleen vähintään kerran viikossa. Mikäli Carpool Karaoken formaatti on jollekulle vieras, niin idea siis on se, että koomikko James Corden nappaa aina tietyn artistin autonsa kyytiin ja he sitte ajelevat ympäriinsä popittaen ja laulaen kyseisen artistin omia tai hänelle mieluisia biisejä. Pidän Adelesta kovasti, vaikken mikään hc-fani olekaan, ja sen lisäksi että naisella on aivan jäätävän hyvä ääni ja biisinkirjotustalentti, vaikuttaa hän myös tosi symppikseltä ja omaa semmosen rempseän persoonallisuuden, joka minusta tulee esiin tässäki videossa. Hyvä päivänpirityspätkä, jolle hihittelen välillä ääneen.

Adele - All I Ask. Minun lemppari Adelen uusimmalta albumilta. Mielialasta riippuen joko kunnon märsybiisi tai semmonen "voimauttava" (ai jestas mie inhoan tuota sanaa) powerballadi  ja mie kyllä tykkään. Itse asiassa niin paljon, että en kyllästyny biisiin edes sen jälkeen, ku laiskuuksissani jätin sen repeatille puolentoista tunnin ajaksi. Tätä muuten tapahtuu aika useinki, mutta yleensä uhriksi joutunu biisi onki sitte boikotissa seuraavat viis vuotta...

DSC_1015 (2)

Staedtler triplus fineliner -kynät. Ehkä vähän hassua pistää kynät suosikeihin, mutta nyt on kyse niin hyvistä kuitukärkikynistä, että ihan pakko. Värikkäät stabilot on varmaan kaikille tuttuja ja multaki niitä löytyy, mutta sitte törmäsin (eli nyysin kanssa-asukilta) näihin ja totesin, että näiden kirjotusjälki on tasasempaa ja kynä liukuu paperilla paljon stabiloita helpommin. Kulmikas kynä myös sopii minun tassuun paremmin ku pyöreä stabilo. Ainoa huono puoli näissä on se, että näitä näyttäs olevan vähän vaikeampi löytää ku stabiloita, mutta Ebaysta löytyy niin yksittäisinä ku paketteinaki.

DSC_0468 (2)

Primarkin pupukollege. Tein Saksassa täsmäiskun Primarkiin ja kasasin ostoskoriin söpöjä yövaatteita, koska en tasan vielä 26-vuotiaanakaan suostu nukkumaan missään tylsissä aikuisyöppäreissä. Hieman paksumman materiaalinsa ansiosta tätä vois varmaan käyttää ihan normipaitanaki, mutta toistaseksi olen asunu tässä lähinnä öisin ja kotihengailupäivinä. Nyt harmittaa vaan, etten löytäny tähän sopivia pöksyjä.

DSC_0478 (2)

Ballerina-moussekeksit. Viime aikojen lempimässy. Mie rakastin niitä maitoon ja kahviin dipattavia Dops-keksejä, mutta valmistajan vaihduttua niiden resepti muuttu eikä ne enää ollukaan yhtä herkkuja. Korvaajiksi olen nyt löytäny nämä tapaukset, jotka on sekä superhyviä että niin hullun makeita, että sokerinnälkä taittuu jo yhellä keksillä ja kolmannen jälkeen alkaa vähän ällöttää.

DSC_0542 (2)

Lumene True Mystic Eyeliner. En enää ikinä osta muita linereita. Minun edellinenki rajaussuosikki oli Lumenen (Blueberry Intense Liner Waterproof) ja vaikka sekin on todella hyvä ja siihen mennessä ainoa minun luomilla leviämättä pysynyt yksilö, meni mulla hermo linerin vetiseen koostumukseen ja siihen, että onnistuin aina sottaamaan sillä ripseni. Tämä uus tapaus on tussimainen, joten levitys ja erityisesti kisurajausten teko on helpompaa. Pysyvyys on tussilineriksi ihan loistoluokkaa ja tuote pysyy yllättävän pitkään kuivumatta, mutta sitä pitää muistaa säilyttää alaspäin. Todella iso peukku multa tälle.

Sleek contour kit:n highlighter. Olin todella pitkään täysin vastaan kaikkea vähänki kimaltavaa naamalla (jopa luomivärejä, jotka oli muuta ku mattasia), sillä minun nenu kiiltää herkästi ja aattelin kai highlighterin vain korostavan sitä. Testailin korostusta ensin kulmaluulle ja silmänurkkiin ja ku se näytti hyvälle, uskaltauduin sutimaan hohtoa poskipäilleki. Sen sijaan, että olisin kimaltanu, näytinki vaan hieman elävämmältä, sillä kiiltohysterioissani olin jo vuosia puuteroinu naamani vähän turhanki tasapaksuksi ja kummitusmaiseksi. Ja hyvä highlighterhan ei tosiaan kimalla glitterin lailla vaan lähinnä hohtaa luonnollisesti - kiitos siis Sleekille tästä oivalluksesta.

DSC_0566 (2)

Schwarzkopf Gliss Daily Oil Elixir. Vuosi sitte opettelin käyttämään hoitoainetta tukassani ja tänä keväänä lisäsin rutiiniini vielä hiuksiin jätettävänki mömmön. Lyhyen tukan jäljiltä mulla on tukassa paljon kerrostusta, joka saa hiukset lentelemään ja latvat tuntumaan erityisen kuivilta. Ajattelin ensin, etten halua muutenki nopeasti rasvottuvaan kuontalooni yhtään enempää öljyä, mutta tämä mömmö ei tee hiuksista rasvasia, vaikka möyhinki sitä suihkun jälkeen pari tippaa koko tukkapehkoon (kerrostuksen takia kuivia latvoja on vähän joka paikassa). Mömmö tuntuu oikeasti toimivan, sillä mulla ei kasvatusprojektista huolimatta ole kakshaarasia ja tukka tuntuu pesun jälkeen tosi pehmeältä ja sileältä olematta littana. Olen tosi nirso hajustettujen tukkajuttujen kanssa, mutta tässä tuoksu on kohtuullisen mieto ja omaan nenään aika kivakin. Bonusta riittoisuudesta, sillä puteli on ollu käytössä kolme kuukautta (pesen hiukset jokatoinen päivä) ja olen käyttäny siitä vasta noin viidesosan.


Scott and Bailey. Kevään sarjasuosikkini, jota urakoin maalis-huhtikuussa viiden kauden verran: ensin neljä aiemmin ilmestynyttä kautta ja sitten kolmiosaisen vitoskauden, joka pyöri Briteissä huhtikuussa ja samalla päätti koko sarjan. Vitoskausi oli itseasiassa mulle vähän pettymys, mutta tämä johtu todennäkösesti siitä, että pidin aiemmista niin paljon sekä siitä, yksi päähenkilö lähtee neloskauden lopussa. Tiivistetysti kyseessä on siis Sally Wainwrightin (joka on kirjottanu myös Happy Valley ja Last Tango in Halifax:n, joista molemmat kuuluu suosikeihini ja on tainnu pyöriä Ylelläkin) kirjottama rikosdraamasarja, jonka keskiössä on rikostutkijat Janet Scott ja Rachel Bailey sekä tiimi, jonka kanssa he työskentelevät. Aluksi sarja hämmensi minua, sillä se keskittyy oikeastaan enemmän hahmojen yksityiselämään ku rikosten yksityiskohtiin (yleensähän se yksityiselämä on sivujuoni), mutta tähän tottuu melko nopeasti - ja jää koukkuun. Sarja on hieman erilainen myös siinä mielessä, että sen ideana on keskittyä nimenomaan vahvoihin naishahmoihin, jotka ovat ammattimaisia ja itsenäisiä eivätkä vain jonkun vaimoja tai sivuhahmoja. Sarja nojaaki hyvin vahvasti näitä naishahmoja esittävien näyttelijöiden roolisuorituksiin, jotka on todella hyviä - välillä osa hahmoista ärsytti minua hirveästi ja välillä taas nauratti ja sellanen hyvän sarjan pitää minusta ollaki. Kielinörttinä vielä pakko antaa bonusta sarjan sijottumisesta Manchesteriin, sillä alueelle tyypillinen aksentti on yks minun suosikeista.
 (Viimeinen kuva täältä)