keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Forget you troubles, come on, get happy

DSC_0995 (2)
DSC_1401 (2)
DSC_1016 (2)
DSC_1392 (2)
DSC_1027 (2)

Kuvat perjantaiaamulta, ku me fantin kanssa juotiin rauhassa kahvia ja virnistellen ihailtiin makkarin uusia tapetteja. Tämä aamu oli vähän erilainen, sillä olen eri kaupungissa ku fantti ja kahviki jäi välistä, mutta olin kello kahteen ehtiny tehä enemmän juttuja ku yleensä koko päivän aikana. Olin ulkona ovesta ennen kasia, jonotin tunnin terkkarille, sain asiani hoidettua, söin aamupalaa, kävin tulostamassa erinäisiä lippulappuja, luin kolmen viikon lehet kotipaikkakunnaltani, tapasin ryhmätyöporukkani ja taistelin powerpointtien kanssa, kävin lainaamassa jo puol vuotta kirjastossa oottaneen kurssikirjan, kävin syömässä, kirjotin mikroluokassa loppuun viestinnän tehtäväni, istuin pari tuntia ääntämisen harjotuksissa, poljin kämpille, söin, tiskasin, maksoin laskut ja rojahdin sänkyyn. Tässä vaiheessa onnittelin itseäni reippaudesta ja ajattelin ummistaa silmäni pariksi minuutiksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä suuri päiväunien välttelijä avasi ne silmänsä lopulta neljä tuntia myöhemmin. Aluksi soimasin itseni possuilusta, mutta sitte totesin, että noh, tänään olin ehkä possu, mutta huomenna olen joku muu otus. Toivottavasti oikein itsevarma ja vakuuttava sellanen, sillä minun pitäis pitää esitelmä. On se kumma, miten en ole moksiskaan ku astun luokkahuoneeseen täynnä vinkuvia ysiluokkalaisia, mutta sitte ku pitäs puhua asiaa omalle ikäluokalleni niin heti alkaa puntit tutista. No, hätätapauksessa kuvittelen kaikki vompateiksi. Ja sit onkin jo loma, kivaa pääsiäistä kaikille jo valmiiksi! :)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Follow every rainbow 'till you find your dream

Desktop201
DSC_0806 (2)

Tunnen usein pientä epätoivoa tehdessäni asupostauksia päivinä, joilta ei ole sen jännittävämpää raportoitavaa, koska en tiedä, mitä kirjoittaa. Siksipä kirjoitan tällä kertaa vain, että puput ja raidat on superkivoja, kaikista parhaissa korviksissa on karhuja, tukka näyttää ilahduttavan eriltä (ja pysyy kiinni!) pyykkihuivin kanssa, molempien asujen hameet ja kengät on kirpparilta ja paidat blogiarvontavoitto sekä halpamarkettilöytö (ette ikinä arvaa mitenpäin). Loppuun vielä oikein kivaa viikkoa, pitkä viikonloppu tulossa, joten jaksaa jaksaa!

Desktop200
DSC_0748 (2)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

If you gave me a chance I would take it

DSC_1209 (2)
DSC_1256 (2)k

Minun kamera tarkentaa nykyään hämmentävän usein vähän päin haisulia, mutta pikkuvikoja ku kerranki sain kuvat ulos saman päivän aikana! Tämän näkösenä vietin tätä päivää, johon kuului muun muassa kirppiskierros, nallepuh-palapelin kokoaminen, kaltevan tornin pelaaminen, pitsakestit, pääsiäismunien hamstraus ja päiväkahvit parvekkeella. Kassissa kesäisiä kirppislöytöjä ja jalassa kengät, jotka jollain kummalla tavalla muistuttaa minua Lapista ja hymyilyttävät siksi kovin. Unenpöpperössä kiharrettu tukka näyttää pörhööntyneen tuulessa, mutta paljastaa silti että minusta tuli parin vuoden tauon jälkeen taas punapää. Seuraava hiuskriisi iskee varmaankin juurikasvun kanssa samaan aikaan, mutta juuri tällä hetkellä minun tukassa - ja yllättävää kyllä myös pään sisällä - on ihan hyvä olla.

DSC_1221 (2)
DSC_1237 (2)k

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Se täytyy lopettaa, kuka sen opettaa

Nyt asukuvaepätykkääjät voi sulkea selaimen, mutta ajattelin senkin uhalla tykittää kerralla neljät eri kamppeet. Ihan jo sen takia, että olen taas hamstrannu näitä luonnoksiin ja päästäkseni blogielämässäkin eteenpäin on tuota jemmaa hieman tyhjennettävä. Samalla muutamia ajatuksista hamsteriuudesta - siitä vaatteisiin liittyvästä.

Desktop181
DSC_1073 (2)

Vaikka Kajaanissa satoi vielä eilen lunta, olen pikkuhiljaa fiilistelly kevättä muun muassa pukeutumalla pilkkuihin, jotka on paras kevätkuosi. Käytän niitä tosin täysin ongelmitta muinakin vuodenaikoina. Mulla ei ylipäätään ole koskaan oikein ollu erikseen kesä- ja talvivaatteita vaan olen käyttäny niitä ristiin, villatakkeja takin korvikkeena kesällä ja kukkamekkoja sukkisten kanssa talvella. Tänä talvena minun ns. kesämekot on kuitenki ollu muuton jäljiltä kaapin perälle tungettuna ja olenki marraskuun alusta lähtien vetäny noin 15-20 eri vaatteen setillä, joista näissä kuvissa esiintyvä musta pönkkähame ja allaoleva pilkkupaita on varmaan eniten käytetyt.

Desktop185
DSC_0151 (2)

Minusta on kivaa ja melkein hämmentävääki huomata, että entisestä himohamsterista alkaa pikkuhiljaa kuoriutua ihan järkevä vaatteiden käyttäjä - tällä tarkotan muun muassa sitä, että siinä missä mulla kolme vuotta sitte oli ihan järjetön kasa vaatteita joita en edes ehtiny käyttää, olen viimisen puolentoista vuoden aikana myyny varastoistani pois noin 75%. Mulle näyttää nykyään iskevän joku luopumisvimma noin puolen vuoden välein ja silloin roudaan kirppikselle pari putkikassillista tavaraa. Luopumisesta on tullu myös joka kerta helpompaa; ekalla kerralla tyhjensin kaapista viidesosan, toisella neljäsosa, kolmannella jo kolmasosan. Tämän kevään kirppiskerralla (jonka tarkka ajankohta vielä uupuu) ajattelin pistää eteenpäin loput vielä Oulussa olevat kamat. Ne on nimittäin ollu siellä jo yli vuoden enkä ole kaivannu niitä kertaakaan.

Desktop184
DSC_0057 (2n)

Tottakai mullaki on niitä ns. muistovaatteita, joiden säilyttämisen tarve perustuu lähinnä niiden sisältämiin muistoihin eikä ihan kaikkia tietenkään tarvikaan laittaa pois. Kohtuus kuitenki kaikessa ja siksipä olenki säilyttäny vain ne tärkeimmät muistopesäkkeet - hellokittyhousut, jotka mulla oli jalassa ku tutustuin paremmin nykyiseen kanssa-asukkiini, edellämainitun asukin mulle dyykkaamat farkut (jotka on nykyään 3 kokoa liian suuret), ihkaekan kirppismekkoni, jonka ostin silloiselta Valtterin kirppikseltä vuonna nakki ja muusi sekä äitin mulle ompeleman mansikkahameen. Muiden noin viidenkymmenen "muistovaatteen" taakseen jättämisessä on auttanu ajatus siitä, että ne muistot on loppujen lopuksi tallessa päässä, ei housun puntissa tai hameen helman sisään ommeltuna.

Desktop180
DSC_0925 (2)

Mitään ns. vaatepyhimystä minusta ei saa millään enkä ole sellaseksi pyrkimässäkään. Omistan varmasti edelleen enemmän mekkoja ku tarvisin ja hetkittäin kanssa-asukki joutuu odottamaan rappukäytävässä minun huulipunailun tai hiustenlaiton takia. Nykyään olen kuitenki meikittä useimpana päivänä viikosta eikä uusia mekkoja tule haalittua enää edes kuukausittain. Ihailen ihmisiä, joiden vaatekaapissa on vain parikymmentä, toisiinsa yhteensointuvaa vaatetta, joista koostaa erilaisia asuja. Ite olen kuitenki sen verran ailahtelevainen, että kaapissa täytyy olla paljon eri värejä ja mahollisuudet sekä mekkoiluun että pussihousujumittamiseen. Ostaisin mielelläni vain luonnonkuituja ja preferoisin suomalaisia merkkejä, mutta opiskelijana joudun vielä säästämään monesta. Shoppailusta pidän edelleen, mutta kaikista eniten innostun kirppiksistä. Ja mikä tärkeintä, uuden mekon sijaan iloitsen nykyään enemmän haleista ja hymyistä eikä yksinäisyyttä enää tarvi hoitaa vaatekaappiin hautautumalla. Ja siitä tämä hamsteri on hyvin iloinen.